Kuollut 4.1.2021

Above The Skyline

© BK-Horses

* Ikääntyminen: satunnaista

Luonnekuvaus

Cece on hieman hankalampi tamma, jonka kanssa on hermot usein koetuksella. Se ei ole mitenkään ilkeä, mutta hermostuu hyvin nopeasti sitä ärsyttävistä asioista. Joskus Cecen mieltä on ihan mahdotonta ymmärtää, sillä se saattaa hotkaista perunan sieraimeensa ihan mistä asiasta tahansa. Siinä onkin sitten hyvä yrittää selittää, mistä tämä neiti tällä kertaa suuttui.

Suuttuessaa Cece aiheuttaa pahaa mieltä kaikille sen ympärillä oleville ihmisille, ehkä jopa hevosille. Se saattaa alkaa pyöriä ympyrää samalla kovaan ääneen hirnuen, joskus se taas päättä, ettei halua liikkua mihinkään. Niinä hyvinä hetkinä Cece on kuitenkin hyvin ihmisrakas ja lempeä otus. Niin kauan kun tammalla on hyvä mieli, onnistuu hoitaminen ja varustus ihan mutkitta. Huonon päivän tai hetken varalla kannattaa kuitenkin aina pitää muutamaa omenaa mukana, sillä tamman saa aika nopesti lahjottua. Kaikki eläinlääkärit ja kengittäjät ovat myös yleensä kavereita parin omenan jälkeen, ellei sitten kyseinen henkilö satu tekemään jotain, mikä sinä päivänä ärsyttää.

Ratsastaessa Cece muistuttaa vähän uhmaikäistä lasta, joka haluaa tehdä kaiken itse. Jos ratsastaja pitää avut minimissään, Cece toimii erittäin nätisti. Sillä on hyvin kevyet ja lennokkaat askeleet, joissa on mukava istua. Mikäli ratsastaja yrittää auttaa tammaa liikaa, alkaa se vastustamaan jokaista apua. Siinä esimerkiksi piruetteja tehdessä onkin sitten mukava yrittää pitää paketti kasassa, jos neiti-minä-itse päättää, ettei tahdo enää tehdä ratsastajan kanssa yhteistyötä. Maastossa Cece ei ole paras johtoratsu, sillä se on hyvin varuillaan koko ajan. Toisen hevosen kanssa se kuitenkin keskittyy ympäristöönsä vähän vähemmän.

Cece ei yritä esittää mitään diivaa uusille yleisöille. Se oottaa herneen nenäänsä ihan yhtä herkästi valmennuksissa tai kilpailuissa kun kotonakin. Sen takia varsinkin verryttelyssä ja juuri ennen radalle menoa tamman mielenkiinto kannattaa yrittää pitää yllä koko ajan, vaikka sitten lahjomalla sitä porkkanoilla.

© Jesy

Suku ja jälkeläiset

i. All Hell Breaks Loose saa nimensä kukkoilevasta ja tärkeilevästä luonteestaan varsana. Heroksi, tallilaisten kesken Nasseksi, kutsuttu ruuna on nykyään oikein mukava kaveri, joka on 7-vuotiaana murtuneen jalkansa vuoksi nykyisin rento harrasteratsu, mutta nuorena orina se aiheutti harmaita hiuksia kaikille. Hero pomotteli kaikkia, hevosia ja ihmisiä, mutta ratsastusonnettomuudensa jälkeen orilta otettiin muutama pakaste talteen ja se ruunattiin, mikä tasoitti sen luonnetta. Herolla oli erittäin lupaavasti alkava ura, ja se voitti monia Grand Prix-luokkia kansainvälisissä kilpailuissa, mutta murtunut jalka lopetti uran lyhyeen. Nykyisin Herolla on kolme menestyksekästä varsaa ja rakastava koti Hollannin maaseudulla, jossa se sosialisoi muiden hevosten kanssa ja käy sunnuntailenkeillä maastoissa.

ii. Amateur Hour oli aikansa tunnetuimpia kilpaoreja Hollannissa, sillä ori voitti lukuisia kouluratsastuskilpailuja eri luokissa. "Matt" tai "Matty" syntyi Hollannissa piskuiseen ratsastuskouluun, mutta orin kasvaessa, sen huomattiin omaavan potentiaalia kurottaa tähtiin. Matt myytiinkin suurelle kilpatallille, jonka riveissä ori sitten kilpaili itsensä julkkishevoseksi. Mustanruunikko ori sai myös seitsemän jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin 25-vuotiaana. Oria ei koskaan kuitenkaan haudattu, vaan sen uurna seisoo kunniapaikalla Hollannin suurimmassa kilparatsastusmaneesissa.

ie. The City Below oli alkujaan Italiasta lähtenyt tummanrautias tamma, joka syntyi vaatimattomalla pienellä tilalla, eikä sillä ollut kauheasti potentiaaliakaan korkeille ratsastustasoille, mutta se oli niin kaunisrakenteinen, että se ostettiin Hollantiin suurella hinnalla jalostustammaksi. Alkujaan vain Bellaksi nimetty tamma oli lastenratsuna ja harrastehevosena kotitallillaan, mutta 5-vuotiaana se muutti Hollantiin ja sai nimen The City Below. Bella sai yhteensä huimat 15 jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin kimosyövän takia 22-vuotiaana.

e. Alternative Destiny oli aivan yhtä pippurinen luonne, kuin miltä se näytti. Destinyn kanssa ei ikinä voinut sanoa varmaksi, millä tuulella tamma oli, ennen kuin sitä rupesi käsittelemään - tamma kyllä näytti sitten, millä tuulella se oli. Melkein leiskuvanpunaiselta auringossa näyttänyt Destiny kilpaili näyttelyissä menestyksekkäästi, ja monien palkintojensa vuoksi sitä käytettiin ahkerasti kasvatuksessa, vaikka tamma ei luonteeltaan ollutkaan mikään päivänsäde. Destiny sai viisi jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin 13-vuotiaana säikähdettyään kirkuvaa ja kohtijuoksevaa lasta, ja tallottuaan tämän jalkoihinsa.

ei. Not So Fun ei ollut ihan niin kiva hevonen, vaikka toki se oli lahjakas ratsu. Tintti osasi olla oikein rasittava käsitellä, minkä vuoksi se kiersi kodista kotiin. 20 vuoden aikana Tintti kävi yhteensä 13 kodissa, ja jätti maailmaan ähkyyn kuollessaan kaksi jälkeläistä. Eläessään ori kilpaili kouluratsastuksessa aina, kun joku parka suostui treenaamaan oria ja käymään tämän kanssa kilpailuissa. Orille kerääntyi vuosien mittaan kaksikymmentä sijoitusta, mutta sen todellinen lahjakkuus pääsi vain muutaman kerran näkyviin. "Tintti oli sellainen hiomaton timantti", viimeinen omistaja totesi, kun häneltä kysyttiin tästä vikuripäisestä hevosesta pian Tintin kuoleman jälkeen. Tintti oli punaruunikko, 167-senttinen hollanninpuoliverinen.

ee. Skyline oli Tintin vastakohta: tamma oli lempeä ja yhteistyöhaluinen mustankimo hollanninpuoliverinen, joka työskenteli mielellään ja oli oikea unelmahevonen. Skylinen kanssa pärjäsi lapsikin, ja se olikin hollantilaisen ratsastuskoulun eliittiopetushevonen, jolla korkealle tasolle edenneet oppilaat saivat kilpailla kansainvälisissä kilpailuissa asti. Omistajansa kanssa Skyline kilpaili mestaruuksissakin, voittaen muutaman. 166-senttinen Skyline oli oppilaiden ja omistajien mukaan pomminvarma kaveri, jonka kanssa olisi voinut käydä vaikka Irakissa ja palata turvallisesti kotiin. Skyline menehtyi 31-vuotiaana luonnollisista syistä.

© Nikki VRL-14085

Päiväkirja

02.11.2020 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (211 sanaa)

Ulkona oli yllättävän kaunis syksyinen ilma, joten päätimme lähteä Liamin kanssa maastoilemaan. Lähdimme yhdessä hakemaan Cecen ja Idan tarhasta sisälle. Ida oli tapansa mukaan kerännyt itselleen kauniin mutakerroksen, jota Liam kirosi hiljaa itselleen. Cece oli onnekseni pitänyt itseensä erossa kuralammikoista ja tamman harjaaminen oli nopeaa. Olin saanut omalle ratsulleni jo suojat jalkaan, kun Liam oli edelleen Idan kurapeitteen kimpussa. Kävin hakemassa satulahuoneesta molempien ratsujen satulat ja suitset odotellessani.

Saatuamme molemmat hevoset varustettua, lähdimme tallin taakse kaartuvalle pienelle hiekkatielle. Kuljimme vierekkäin rauhallista käyntiä rupatellessamme Zodiacin uusien varsojen potentiaalista ja koulutuksesta. Cece katseli uteliaana ympärilleen, kuin odottaen seuraavaa lintujen siipien räpäytystä. Ida sen sijaan käveli reippaaseen tahtiin ja Liamilla oli jopa hieman pitämistä, että tamma pysyi käynnissä. Pääsimme peltoaukiolta metsäkaistaleen taakse ja nostimme ravin. Päästin Idan ravaamaan edellemme ja ohjasin Cecen sen perään. Kuin huomaamatta päällemme oli kasaantunut tummia sadepilviä. Liam hidasti takaisin käyntiin ja ehdotti, että kääntyisimme takaisin ennen rankkasateen alkamista. Kerkesimme juuri kääntyä takaisin, kun olalleni alkoi pudota sadepisaroita. Pyysin Cecen raviin, jotta pääsisimme takaisin tallille ennen kuin olisimme täysin märkiä. Sade tuntui kiihtyvän yhtä nopeasti kuin tahtimme ja Liamin harmaa huppari oli muuttunut jo tumman harmaaksi. Ida ravasi hiekkapolulla ripeään tahtiin ja sain satunnaisia kuraroiskeita naamalleni erehtyessäni liian lähelle edelläni ravaavaa kaksikkoa. Kun vihdoin saavuimme talliin, kaikki varusteemme valuivat vettä.

01.10.2020 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (129 sanaa)

Hain Cecen laitumelta keskipäivän aikaan kengittäjää varten. Tamma näytti onnekseni rauhalliselta, kun lähestyin sitä riimunarun kanssa. Napsautin narun Cecen riimuun kiinni ja lähdin kohti tallia.

Syksy oli pitänyt tauon sateista, joten pääsin verrattain helpolla tamman harjauksen kanssa. Harjasin mustan puoliverisen karvaa ensin kumisuolla, jonka jälkeen kävin koko hevosen läpi pölyharjalla. Jalat harjasin vielä erikseen karkeammalla harjalla. Putsasin Cecen kaviot juuri ennen kun Joe asteli talliin.

Mies oli kengittänyt meillä jo useamman vuoden, joten myös Cecen kanssa mies oli tottunut toimimaan. Kuin luonnostaan, Joe tarjosi tammalle porkkanaa, jonka se poimi varovasti miehen kämmeneltä. "Cecellä taitaa olla hyvä päivä," Joe totesi. Vastasin myöntävästi ja jäin katselemaan hänen touhujaan.

Cece tuskin letkautti korviaan koko operaation aikana ja Joe sai työskennellä rauhassa. Kun työ oli valmis, kiitin miestä ja vein tamman takaisin laitumelle. 

10.09.2020 - Kouluvalmennus | Valmentajana Jesy (312 sanaa)

Sää oli mitä hirvein, kun Josh saapui maneesiin Cecen kanssa. Meidän oma esteratsastajamme halusi kokeilla taitojaan vaativamman kouluratsastuksen parissa ja valitsi ratsukseen Cecen. Jos oli mainio ratsastaja, mutta mies oli kotonaan esteillä, eikä häntä montaa kertaa ole koulusatulassa nähty. Aloitimme heti alussa pienillä istuntaharjoituksilla, sillä Josh ei ollut oikein sinut kouluratsastajan roolissa.

Cece käveli reippaasti omalla moottorilla, kun jakelin ohjeita Joshualle. Jalkaa vähän eteenpäin, selkä suoraan, istu sinne satulaan, rentouta jalka. Josh nauroi ja sanoi tuntevansa itsensä alkeiskurssilaiseksi. Lohduttelin miestä sillä, että olin nähnyt kauheampaakin tekemistä. Kun rytmi alkoi vihdoin löytyä, siirryimme vaativampiin tehtäviin. Vaativa tehtävä tarkoitti tässä tapauksessa etu- ja takaosakäännöksiä. Ratsukko ratsasti keskelle kenttää ja pyysin ensin tekemään takaosakäännöksen oikealle. Josh otti puolipidätteen ja siirsi pohjetta taaksepäin. Cece ei ollut aivan yhteistyöhaluinen ja taisteli puolipidätettä vastaan. Neuvoin ratsastajaa käyttämään istuntaa enemmän istumalla syvemmälle satulaan, puristamalla tiiviisti reisiä satulaa vasten ja työntämällä hieman lantiota eteen. Samalla neuvoin Joshia päästämään hieman ohjasta irti. Cece vastasi heti paremmin apuun ja lähti pyörimään etujalkojensa ympäri. Toistimme saman muutamia kertoja molempiin suuntiin.

Koska käännökset onnistuivat käynnissä niin helpon näköisesti, pyysin Joshuaa toistamaan saman ravissa. Epävarmana omista avuistaan Josh heilautti jalkansa hieman liian taakse Cecen mielestä liian agressiivisesti, johon tamma reagoi suurella pukilla. Josh säilytti kuitenkin tasapainonsa. Muistutin taas pienien apujen tärkeydestä ja Cece vastasi kauniisti.

Kun yhteistyö näytti sujuvan, ratsukko siirtyi laukkaan. En vielä halunnut pyytää laukkapiruetteja, jotta ratsukon yhteistyö kehittyisi positiiviseen suuntaan. Päädyimme tekemään laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Cece nautti laukanvaihdoista ja oli niistä aina innoissaan. Jälleen kerran Josh lähti ratsastamaan hieman liikaa, jolloin Cece lähti kiihdyttämään vauhtia. Muistutin taas apujen herkkyydestä. Toisella kerralla Josh oli huomattavasti hienovaraisempi ja Cece teki mielellään yhteistyötä. Lopetimme vihdoin hyvään suoritukseen, johon Joshuakin oli tyytyväinen.

Ratsukko siirtyi käyntiin ja kävimme Joshin kanssa samalla läpi valmennuksen oivallukset. Sovimme yhdessä, että jatkamme vielä kouluratsastuksen kanssa työskentelyä, sillä Josh halusi itse oppia käyttämään herkempiä apuja ja Cece olisi siihen loistava yhteistyökumppani.

Kilpailukalenteri