Eye of a Tiger

© Bagoniebos

Luonnekuvaus

Luonteeltaan ori ei ole se yksinkertaisin tapaus... Tiger on enemmänkin yhden ihmisen hevonen, ja se stressaantuu helposti ventovieraista. Ori ei myöskään viihdy kovin monen muun hevosen kanssa, vaan sillä on ne muutamat, jotka ori hyväksyy. Tiger on on hoidettaessa kiltisti aloillaan, mutta se säikkyy helposti nopeista liikkeistä. Ori antaa koskea, ja jos ori ei olisi niin säikky, sen voisi luottaa aloittelijankin käsiin. Säikkyytensä vuoksi Tiger kuitenkaan annetaan vain kokeneille hoidettavaksi.

Maastossa Tiger on mahdoton, sillä se säikkyy lähes kaikkia ääniä, mutta muuten se on aivan upea ratsu. Ori on hyvin herkkä avuille ja se on erittäin lahjakas. Se tottelee upeasti, kun se luottaa ratsastajaan, ja on innokas oppimaan uusia asioita. Tiger on lahjakas vähän kaikessa, mutta loistaa silti kouluratsastuksessa. Orilla on potentiaalia kehittyä vieläkin korkeammille tasoille, joten Tiger saattaa jonakin päivänä näkyä jollain oikein korkeatasoisella, huippuluokan kansainvälisellä koulukilparadalla.

© Nikki

Suku ja jälkeläiset

i. Smoke on the Water on jokaisen kouluratsastajan unelmahevonen. "Smokey" omistaa upeat, lennokkaat askellajit, kiiltävän mustan karvapeitteen ja yhteistyöhaluisen luonteen, joka on vienyt oria pitkälle sen kouluratsastusuralla. Tämä Grand Prix-mestari on takuuvarma menestyjä, vaikka tokkopa sen enää tarvitsee mitään todistella: 41 kultapokaalia puhuu vahvasti puolestaan, eikä edes mainita lukuisia ruusukkeita. Menestystä on tullut toisellakin alalla; Smokey aloitti siitosuransa 9-vuotiaana, ja tähän mennessä uljaalla mustalla on 21 jälkeläistä. Nykyisin kilpauraansa lopetteleva Smokey asuu synnyintilallaan, jossa se saa elää leppoisia eläkepäiviä rennon meiningin harrasteratsuna.

ii. Freefall, mitäpä tuosta oriista nyt sanoisi? Se oli vakaa kuin kallio ja pomminvarma kaveri, jonka kanssa kuka tahansa pärjäsi. 164-senttinen Freefall kilpaili ahkerasti Grand Prix-tasolla kouluratsastuksessa, ja käväisipä ori parissa näyttelyssäkin, jossa sen ihanteellinen rakenne ja kiiltävä, ruunikko karva sai aina huomiota. Ori kilpaili itselleen hurjan määrän pokaaleja ja ruusukkeita, sai kourallisen jälkeläisiä ja eli leppoisaa elämää Hollannin maalaismaisemissa, ennen kuin se lopetettiin erilaisten vanhuudenvaivojen takia 24-vuotiaana, ja sen tuhkat ripoteltiin läheiseen jokeen syyslehtien leijaillessa maahan, kuin vanhassa filmissä.

ie. Smoking Gun oli kuvankaunis, musta hollanninpuoliveritamma. 169 senttimetrin korkeuteen aikuisena kasvanut "Kiki" tuli maailmaan melko epäonnisesti: varsa oli vaarassa tukehtua alkuperäisessä asennossaan syntyä, eikä sen emä ollut kovinkaan hyvässä kunnossa, ja kun Kiki lopulta tuli tähän maailmaan elossa ja ehjin nahoin, sen emä menehtyi vain parissakymmenessä minuutissa. Tallilla oli kuitenkin juuri varsonut ratsuponitamma, joka saattoi ruokkia Kikinkin, ja näin tamma oppi tuntemaan itsensä poniksi. Se olikin koko elämänsä melko ponimainen luonne, mutta erittäin alistuva kokoistensa ja isompien hevosten kanssa. Kiki kilpaili valjakkoajossa muutaman voiton ja siirtyi sitten siitosuralle. Kiki hukkui tapaturmaisesti karatessaan jäälle, joka oli rikkoutunut alta. Tamma oli menehtyessään 19-vuotias kuuden varsan emä.

e. Burning Heart, lyhyemmin vain Minnie, on vähän persoonallinen tamma. Luonteeltaan Minnie on vähän säikky, mutta nöyrä ratsu, joka palvelee ihmistä erittäin mielellään. Se tuntuu melkein intohimoiselta kouluratsastuksen suhteen, ja antaa aina parhaan suorituksensa. Hollannissa syntynyt ja kasvanut tamma kilpailee yhä aktiivisesti Grand Prix-tasolla, mutta pääasiassa kotimaassaan. Minniellä on tähän mennessä neljä kaunista jälkeläistä, ja tammalla on tarkoitus teetättää vielä muutama, ennen kuin se saa siirtyä eläkepäivilleen, mahdollisesti tuntihevoseksikin vielä pariksi vuodeksi, jos sen terveys ja kunto sallii.

ei. Black 'n' White oli suuri, melkein 170 senttimetrin säkäkorkeutta hipova hollanninpuoliveriori, jolla oli kaunis mustan väritys. Binjiksi kutsuttu ori kilpaili sekä koulu- että kenttäratsastuksessa, ja oli kaikin puolin monipuolinen hevonen. Binji oli myös suosittu hevonen puoliverikasvatuksessa sysimustan värityksensä tähden. Elämänsä aikana iloiseksi ja yhteistyökykyiseksi kuvailtu Binji menehtyi Hollannissa kotitallillaan luonnollisista syistä 27-vuotiaana, ja se haudattiin tallin taakse muiden tallilla aikojen saatossa menehtyneiden hevosten seuraan.

ee. Burning Will, Vilma, oli kaunis 164-senttinen punaruunikko hollanninpuoliverinen, joka syntyi Hollannissa ja muutti 3-vuotiaana Australiaan koulutettavaksi ja kilpailtavaksi. 7-vuotiaana Vilma myytiin taas eteenpäin, tällä kertaa takaisin Hollantiin, jossa se jatkoi kilpailemista Intermediaire II-tasolla ja sai muutaman varsan. Vilma oli kertomusten mukaan tammamainen ja vähän pippurinen hevonen, joka ei kuitenkaan sietänyt ollenkaan nopeita liikkeitä ja kovia ääniä, kuten liikenteen joukossa liikkumista, ja matkustaminen oli erittäin stressaavaa tammalle. Vilmaa kuitenkin rahdattiin edes ja takaisin kilpailuissa, ja se menehtyikin vain 16-vuotiaana stressin ja ahdistuksen aiheuttamista terveysongelmista. Vilma jätti maailmaan kolme kaunista jälkeläistä ja varoituksen hevosen pakottamisesta epämiellyttäviin tilanteisiin.

© Nikki VRL-14085

Päiväkirja

07.11.2020 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (313 sanaa)

Tigerilla oli päivän treeniohjelmassa suunniteltu koulutreenaamista hyvällä mielellä. Meillä oli pitkä kilpaura yhdessä takana orin kanssa ja tällä hetkellä Tigerin liikunta oli vain mieltä virkistävää hauskaa tekemistä. Aktiivinen treenaaminen oli jo jäänyt taakse maineikkaan kilpauran päätöksen jälkeen.

Tiger käveli allani hyvin rieppaaseen tahtiin hieman jännittyneen oloisena. Keräsin ohjat käteeni ja aloitin heti työskentelyn käynnissä. Tiger reagoi apuihini hyvin vahvasti, joten hellitin hieman ohjasta ja pyrin tekemään pysähdyksiä ja peruutuksia täysin istunnalla ohjaten. Tiger reagoi pehmeämmin hidastavaan istuntaan. Tein toistoja molempiin suuntiin samalla pitkillä sivuilla pohkeenväistöä tehden. Kun Tiger alkoi rentoutumaan, keräsin ohjia taas hieman tiukemmalle ja ratsastin orin myös kädelle pehmeäksi samoilla toistoilla. Tiger oli hyvin reaktiivinen, kun siirryin raviin. Toistin edelleen siirtymisiä ja pysähdyksiä ravissa pyrkien mahdollisimman sulaviin suorituksiin. Ori alkoi selkeästi rentoutumaan alkuravien aikana. Vaihdoin tehtävän pohkeenväistöstä vuorotellen avo- ja sulkutaivutuksiin. Tiger suoriutui sille helpoista tehtävistä erinomaisesti, joten hetken kuluttua otin pienet välikäynnit.

Pienen hengähdystauon jälkeen siirryin jälleen raviin. Tiger oli hyvin pehmeä suustaan ja se vastasi maltillisesti apuihini. Pyrin edelleen pitämään kaikki apuni minimissä varsinkin ohjan puolesta. Siirsin Tigerin laukkaan keskiympyrälle. Asetin välillä hieman ulos ja välillä väistätin orin takapäätä uran ulkopuolelle. Ori vastasi jokaiseen apuun hyvin, mutta ei meinannut jaksaa säilyttää koottua laukkaa väistöissä. Yritin aktivoida orin takapäätä pyytämällä hieman isompaa laukkaa ajoittain ja hipsuttelin takajalkoja raipalla. Vähitellen orin energia alkoi löytyä ja laukka säilyi tahdikkaana ja koottuna. Lähdin vielä viimeisenä tekemään laukkapiruetteja molempiin suuntiin. Tiger otti alkuun hieman nokkiinsa turhan vahvoista avuistani, mutta lyhyen keskustelun jälkeen pääsimme jälleen yhteisymmärrykseen. Vasen kierros oli Tigerille selvästi haastavampi ja se vaati hieman enemmän aikaa mennäkseen puhtaasti läpi. Oikeaan kierrokseen Tiger kuitenkin tanssahteli tottuneesti pienistäkin avuista.

Tyytyväisenä orin suoritukseen hellitin jälleen ohjaa ja ravasin hetken kahdeksikolla vuorotellen sisään ja ulos taivuttaen. Ratsastin Tigerin rennoksi eteen ja alas ja annoin sen venyttää kaulaansa ihan reilusti. Annoin ratsulleni taputukset kaulalle samalla siirtyen käyntiin. Tiger suoriutui treenistä oikein mallikkaasti ja ansaitsi itselleen seuraavalle päivälle vapaata.

31.10.2020 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Maikku (Siguri, VRL-11290) (256 sanaa)

Lauantain kouluvalmennukseen oli päätynyt neljä hyvin eri tasoista ratsukkoa. Onneksi tämä oli tiedossa jo etukäteen, joten pystyin suunnittelemaan valmennuksen sisällön sen mukaan. Kokoonnuimme maneesissa puolen päivän maissa, ja pyysin ratsukoita aloittamaan lämmittelyt siirtymisillä ja kiemuraurilla. Erityisesti siirtymissä oli tärkeää keskittyä napakoihin apuihin ja hevosen nopeaan reagointiin, sillä jo lämmittelyjen aikana huomasin, että meillä oli tällä hetkellä neljä todella energistä hevosta.

Tigerin herkkyys näkyi jo alkulämmittelyjen aikana, erityisesti silloin, kun aloimme hakea rentoja hevosia avotaivutusten avulla. Avut olivat ihmissilmälle sopivan kevyet, mutta hevoselle niin voimakkaat, että se taipui ensin pelkästä kaulastaan liikkuessaan eteenpäin. Lähdimmekin Jesyn kanssa heti alkuun hakemaan todella kevyitä ohjia pitäen kuitenkin hyvän ohjastuntuman yllä.

Taivutusten jälkeen siirryimme pääty-ympyröille tekemään laukkaharjoituksia. Tigerin kanssa pidimme asetuksia mukana myös ympyröillä, ja orin liikkuminen näytti todella hyvältä ja tasapainoiselta. Tiger vaikutti eteenpäinpyrkivältä ja reippaalta hevoselta, joka kuunteli ratsastajan apuja tarkkaan, mutta valitettavasti otti turhan herkästi nokkiinsa. Teimme pääty-ympyrää hetken aikaa myös vastalaukassa, kunnes siirryimme pienen tauon jälkeen ympyräkahdeksikolle.
Kahdeksikon tarkoitus oli selkeä: toinen ympyrä kuljettiin myötä- ja toinen vastalaukassa. Jesyn kanssa pidimme huolta siitä, että ohjat pysyivät yhä kevyesti kädessä ja painoavut puolestaan olisivat napakat ja selkeät. Vastalaukka oli kaikin puolin todella tasapainoista, eikä minulla ollut ratsukon liikkumisesta ja yhteistyöstä muuta kuin hyvää sanottavaa.
Valmennuksen loppuun teimme vielä raviympyröitä, jotta hevoset palautuisivat kunnolla valmennuksesta. Ratsukoiden meno näytti paljon paremmalta alkutuntiin nähden, ja hevoset oli saatu kulkemaan hyvin ratsastajaansa kuunnellen eteenpäin. Jesyä muistutin jatkossa pitämään huolta siitä, että ohjastuntuma olisi hyvä jo alusta lähtien ja että ohjasapujen sijaan liikkumisessa keskityttäisi enemmän painoapuihin. Niiden napakkuutta ratsastajan tuntui olevan helpompi säädellä.

07.10.2020 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (188 sanaa)

Olin hakemassa hevosia sisälle syksyn hämärässä, kun huomasin Tigerin ontuvan selkeästi oikeaa etujalkaansa. Huikkasin äkkiä Ethanille hakevani Tigerin ensin sisään. Mies näytti peukkua ja jatkoi muiden hevosten hakemista yksinään. Päästessäni orin luokse, huomasin sen kengän olevan lähes kokonaan irti. Hämärässä valossa huomasin yhden naulan olevan vääntynyt ja painavan ikävästi orin kaviota. Lähdin taluttamaan Tigeria hitaasti ja varovasti kohti tallia. Ori käveli ihan reippaan näköisenä, vaikka selkeästi tunsi jalassaan kipua.

Talliin päästyämme kerroin tilanteen Ethanille, joka kävi hakemassa Amandan avukseen hevosten sisälle ottamisessa. Soitin Joelle, joka normaalisti hoitaa tallillamme kengitykset, mutta hän oli hoitamassa toista eläinlääkäriasiaa. Sain kuitenkin ohjeita, jotta pystyin suoriutumaan tilanteesta itse. Hetken paikallaan seisottuaan Tiger alkoi käymään levottomaksi. Se ei olisi jaksanut enää seistä paikallaan, kun hevosia tuotiin sisälle ja Amanda alkoi valmistelemaan iltaruokia. Lahjoin oria kuitenkin muutaman namin kera, jotta sain sen huomion takaisin itseeni. Ethan tuli auttamaan orin paikallaan pitämisessä. Otin itse Tigerin kavion syliini ja lähdin vääntämään irronnutta kenkää irti. Sain kuin sainkin muutaman jämäkän vedon jälkeen kengän irti ilman, että kavio lohkesi. Joe sanoi tulevansa heti huomenna aamulla tarkastamaan tilanteen ja kengittämään Tigerin uudelleen. Jätimme siis orin rauhaan omaan karsinaansa iltaruokansa kera.

Kilpailukalenteri