Upside Down GEW

28.11.2015 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (339 sanaa)

Tänään oli taas Windylla edessä estetreeniä. Tarkoituksena oli keskittyä sarjoihin ja linjoihin. Kävelin maneesissa vielä pitkillä ohjilla kun Amanda rakensi minulle tehtäviä. Pitkälle sivulle muodostui kahden laukkavälin sarja, halkaisijalle taas neljän laukkavälin suhteutettu linja. Amanda lisäsi vielä halkaisijalle toiseen suuntaan yhden esteen, jotta saatiin yksi suora linja. Lähdin verryttelemään Windya ravissa. Tamma aloitti häsläämisen heti alkuunsa, joten jouduin oikeasti tekemään töitä sen kanssa. Otin siirtymisiä raviin ja mutkittelin mahdollisimman paljon esteiden lomassa. Aika nopeasti sain Windyn ratsastettua avuille, joten nostin laukan. Laukkasin molempiin suuntiin hieman, jotta saisin laukan myös pyörimään rytmikkäästi ja hallitusti. Aloitin hyppäämisen verryttelyesteellä ravissa. Tulin esteen molempiin suuntiin muutaman kerran, minkä jälkeen otin muutaman hypyn myös laukassa.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen lähdin ratsastamaan varsinaista tehtävää. Ratsastin Windyn ensin suoralle linjalle laukassa. Windy hyppäsi ensimmäisen esteen nätisti, mutta venyi turhan paljon väliin, jolloin toinen hyppy tuli liian juureen. Tulin heti perään uudelleen ja yritin pitää Windyn laukan lyhyenä. Tamma lyhensi askeltaan hienosti, vaikka tahdikkuus kärsikin hieman. Kolmannella kerralla tahti säilyi ja askel osui juuri sopivasti molemmille esteille. Taputin tammaa ja vaihdoin suuntaa. Toisesta suunnasta ei ollut enää mitään ongelmaa, joten vaihdoin tehtävää. Tällä kertaa lähestyin suhteutettua linjaa ravissa. Nostin esteen päältä laukan ja ratsastin toiselle esteelle. Windy kuunteli hienosti ja lähestyminen toiselle esteelle sujui moitteitta. Tulin samalle linjalle vielä laukassa, mikä ei enää onnistunutkaan yhtä hyvin. Windy lähti puskemaan lapaa ulos ja hyppy tuli toisella esteellä aivan liian reunaan. Ratsastin Windyn lavat mukaan sileällä. Sen jälkeen kokeilin linjaa uudelleen. Windy yritti edelleen puskea ulos, mutta sain sen hallitua huomattavasti paremmin. Siirryin vielä sarjalle. Tulin ensin sarjan oikeassa kierroksessa normaalilla laukalla. Windy hyppäsi nätisti molemmat esteet ja vauhtikin pysyi hallittuna. Tulin samaan suuntaan sarjan, mutta tällä kertaa lyhensin askelta, jotta väliin mahtuisi kolme laukkaa. Tulokseksi kuitenkin tuli vain kaksi ja puoli laukkaa sekä tiputus. Lähdin lähestymään sarjaa uudelleen, nyt huomattavasti paremmin valmisteltuna. Windy kiihdytti vauhtiaan, mutta askel pysyi silti lyhyenä. Nyt hyppy lähti molemmilla esteillä hyvästä kohtaa ja askelia tuli täydet kolme. Hyppäsin sarjan vielä toiseen suuntaan, mutta normaalilla askelpituudella. Lopetin hyppäämisen hyvään suoritukseen ja ratsastin vielä hyvät loppuverryttelyt.

03.11.2015 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (286 sanaa)

Windy hamusi taskujani tallin lämpimällä käytävällä. Työnsin hellävaraisesti tamman päätä, jotta sain jatkettua harjaamista. Windy ei edes ollut enää likainen, mutta jatkoi silti kumisuan pyörittämistä tammaa vasten. En tiedä, oliko harjaustuokio terapeuttisempaa minulle vai hevoselle. Vindy seisoi koko pitkän operaation ajan erittäin nätisti paikallaan, joten kaivoin sille taskustani sokeripalan. Jätin tamman karsinan ja hain satulahuoneesta sille suitset sekä satulan. Jätin varusteet Windyn karsinan ovelle ja nappasin harjapakista sille suojat. Windy yritti taas koetella hermojani lähtemällä seuraamaan takamustani takajaloille siirryttäessä. Rauhallisesti, mutta tomerasti käänsin Windyn takaisin lähtösijoilleen ja yhtä määrätietoisesti kävelin takaisin sen takajalkojen luokse. Windy kurotti päätään minua kohti, mutta jäi seisomaan paikoilleen. Sain loputkin varusteet tamman päälle vaivatta ja lähdin hevosen kanssa ulos raikkaaseen ilmaan.

Nousin tallin pihassa Windyn selkään ja lähdin kävelemään maneesin kulmalta lähtevää maastopolkua kohti. Windy käveli rauhallisesti polkua seuraten ja katseli kiinnostuneena ympärilleen. Tovin käveltyäni nostin ravin. Ravailin rauhallisesti pitkin leveämpää metsäpolkua. Windy kulki rennosti eteen, joten uskalsi antaa sille pidempää ohjaa. Hankalemmalle metsäpolulle saapuessani otin takaisin käntiin. Oksat napsahtelivat poikki meidän painosta, mutta se oli lintujen ja hengityksen lisäksi ainoa ääni, mikä ilmoille kajahti. Kun pääsimme leveämmälle hiekkapolulle, annoin Windylle laukka-avut. Tamma sinkaisi laukkaan, ja nousin kevyeeseen istuntaan. Puristin käteni kevyesti tamman kaulalle ja nautin viimasta naamallani. Istuin takaisin satulaan ja siirsin Windyn taas raviin. Polku lähti kaartumaan takaisin tallille, joten siirsin hetken päästä käyntiin. Annoin Windyn kävellä kaikessa rauhassa omaa tahtiaan tallia kohti.

Tallipihaan takaisin päästyäni laskeuduin hevosen selästä. Windy ansaitsi jälleen paljon porkkanoita! Talutin tamman takaisin karsinaansa ja riisuin sen varusteista. Windy ryntäsi heti syömään iltaheiniään, mutta häiritsin sitä vielä sen verran, että sain tammalle kevyen loimen päälle. Taputin Windya lavalle ja jätin sen ruokakuppiin muutaman porkkanan. Tamma nosti kolahduksen kuullessaan päänsä oitis heinistä ja rupesi rouskuttamaan porkkanoita.

30.09.2015 - Estevalmennus Spring Hillin syysleirillä | Valmentajana Miimu (298 sanaa)

Maneesiin astelevat vuorostansa Jesy ja Windy. Heitä varten olen laittanut esteiden korkeuksiksi joko 150cm tai 130cm. 150cm:a oli kyllä varsin kunnioitettava estekorkeus! En kuitenkaan epäillyt ratsukon taitoa moiselle korkeudelle, olinhan nähnyt heidät monissa Spring Hillin kilpailuissa. Ratsukko oli lämmitellyt ulkokentällä itsensä ratasuorituskuntoon, joten pyysin heidät suoraan keskelle kertoakseni päivän tehtävän.

Esteitä löytyi maneesista siis viisi: kaksi 150cm:n pystyestettä, trippeli 130cm, kolmiosainen sarjaeste 130cm (kaikki osat) ja vesimatollinen pystyeste 150cm. Ensimmäiseksi he saavat tulla pelkkää trippeliä. Jesy laukkaa yhden kierroksen maneesin ympäri, ihan noin tarkistaakseen, että Windy pysyy edelleen hallussa, ja suuntaa sitten trippelille. Windy liikkuu kepeästi ja hyppy onnistuu hienosti. He tulevat vielä kerran saman esteen ja sitten olen tarpeeksi tyytyväinen päästäkseni heidät menemään kaikki esteet ratana.

Esteet ratsukko tulee seuraavassa järjestyksessä: pystyeste, trippeli, sarjaeste, pystyeste ja vesimatollinen pystyeste. Ensimmäisen pystyesteen ratsukko ylittää virheittä, samoin myös juuri harjoitellun trippelin. Sarjaesteellä toisen osan esteen puomi pääsee tippumaan, koska Windyn askeleet eivät ihan natsaa kahden esteen väliin. Jesy ottaa kuitenkin asian paremmin huomioon kolmatta osaa varten ja kolmannen osan ratsukko suorittaakin puhtaasti. Windyn vauhti on koko radan ajan kiihtynyt tasaiseen tahtiin. Huomautan asiasta Jesylle. Hän siirtyy Windyn kanssa käyntiin, nostaa uudelleen laukan ja tekee pari rauhoittavaa ympyrää. Tämä tepsii Windyyn todella hyvin ja ratsukko suorittaa seuraavana vuorossa olevan pystyesteen hienosti. Viimeisellä esteellä, eli vesimatollisella pystyesteellä, ratsukolla ei ole mitään ongelmia. Jesy kertoikin minulle aikaisemmin, että Windy ei erikoisesteistä korvaansakaan letkauttaisi.

Ratsukko saa tulla saman radan vielä kertaalleen pienen tauon jälkeen. Lopuksi annan heille tehtäväksi vielä pelkän sarjaesteen (korkeudeltaan nyt vain 120cm), jotta saisimme sen hiottua täydellisyyteen (tai ainakin melkein). Käsken Jesyä huutamaan askeleet kovaan ääneen. Tuskin hänellä on mitään ongelmia askeleiden laskemisessa, mutta moinen harjoitus ei ole koskaan pahitteeksi. Ratsukko tulee sarjaesteet kaksi kertaa, kummallakin kerralla puhtaasti, myös tyylin kannalta. Tämän jälkeen lähetän varsin tyytyväisen kaksikon loppuverryttelemään ulkokentälle.

28.09.2015 - Päiväkirjamerkintä Spring Hillin syysleiriltä | Kirjoittajana Jesy (237 sanaa)

Siitä oli aikaa, kun viimeksi ratsastin ilman satulaa, joten olin hieman kauhuissani ennen tunnin alkua. Tallissa oli suhteellisen hiljaista, kun ei kukaan vielä uskaltanut kenellekään puhua. Kyllähän me Werryn ja Selinan kanssa jotain puhuttiin, kun sellaisia hölösuita kaikki. Windy tökki takamustani, kun yritin saada itsepäisen tamman kavioita ylös maasta. ”Ai taas tällainen päivä”, tuhahdin itsekseni tammalle. Kunhan olin hevosen saanut harjattua kunnolla, rupesin selvittelemään sen suitsia. Taas olin muita jäljessä, kun lähdimme kävelemään kohti kenttää. Laitoin vielä kypärää päähäni kun olimme jo melkein saapuneet Miimun luokse.

Nousin Windyn selkään jakkaralta, sillä enhän minä millään 170cm korkean hevosen selkään pääse ilman apujoukkiota! Windy lähti reippaasti kävelemään uraa pitkin. Aloitimme alkuverryttelyt kevyesti käynnissä ja ravissa ympyröitä ja kaarevia uria tehden. Windy oli heti alkuun hyvin avuilla, vaikka se yrittikin tallissa känkkäränkkää esittää. Muutamilla oli hieman hankaluuksia pysyä selässä, kun esteille siirryttiin. Pakko myöntää, ei se helppoa ollut! Windy lähti aluksi kaahaamaan oikein kunnolla estettä kohti, mutta sain pidettyä se jotenkin hallinnassani. Olihan se varmasti aika eeppisen näköistä, kun ilman satulaa yrittää pidellä isoa hevosta – esteillä. Miimu rakensi meille pikkuhiljaa rataa, jonka kaikki tulivat lopuksi erikseen. Leirin ainoa poika pääsi huomion keskipisteeksi kun tippui tammansa selästä tyylikkäästi viimeisellä esteellä. Nauroimme kaikki yhdessä, joten ei se varmasti kipeää tehnyt. Ei mennyt edes kauaa, kun jo seuraava pääsi maistelemaan hiekkaa. Onneksi sain Windyn ratsastettua takaisin avuilleni ja suoriuduimme radasta kunnialla läpi. ”Huomenna kukaan ei sitten lennä siellä maastossa!” Miimu naurahti tunnin loputtua.

06.07.2015 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (153 sanaa)

Tänään oli Windyllä edessä rennompaa kouluratsastusta. Tarkoituksena oli painottaa taivutteluun ja venyttelyyn. Windy oli heti alusta alkaen vetelällä päällä, joten jouduin useampaan otteeseen huomauttaa jalalla Windyä teroittamaan askeleensa. Kun menossa oli jotain järkeä, siirsin tamman raviin. Ravissa Windy oli huomattavasti enemmän hereillä. Aloitin taivuttelun yksinkertaisesti ympyröillä johtamalla reilusti sisään. Sain pistää paljon jalalla vastaan, ettei tamma lähtenyt pienentämään ympyrää. Toiseen kierrokseen jouduin irrottamaan Windyä hieman ohjasta, ennen kuin se malttoi taipua. Avasin vielä tamman lapoja ravissa ennen laukkaan siirtymistä. Ratsostin ympyrällä, mutta asetin ulos sem verran, että tamma joutui astumaan hieman ristin etujalkojaan. Tamma suoriutui yllättävän helposti tehtävästä. Siirsin Windyn laukkaan ja ratsastin vain eteen-alas ympyröillä. Windyn laukka pyöri hienosti ja hevonen rentoutui hyvin allani. Kävin molemmat suunnat temponvaihdoilla nopeasti läpi ja siirsin takaisin raviin. Tein ravissa vielä avotaivutuksia ja pohkeenvääntöjä, jonka jälkeen ratsastin myös ravissa Windyä enemmän alas kaarevilla urilla. Reilun puolen tunnin aikana Windy liikkui ruullaavasti rentona eteenpäin alkokankeutta lukuun ottamatta.

13.02.2015 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (384 sanaa)

Windyllä näytti olevan kiitettävästi energiaa. Pakkanen on siis tehnyt tehävänsä. Puoliverinen tepasteli rauhattomana vierelläni taluttaessani sitä talliin. Sain nykäistä pari kertaa jopa hieman vahvemmin narusta, jotta Windy pysyi tahdissani eikä juossut edeltä talliin. Talutin Windyn sen karsinaansa ja päästin sen irti.

Avasin loimen soljet ja vedin loimen pois tamman päältä, viikkasin sen ja ripustin karsinan ovessa olevaan tankoon. Aloitin tamman harjaamisen piikkisuolla. Vetäisin irtoliat pois pehmeällä harjalla ja lopuksi harjasin vielä vimmeiset liat pois pölyharjalla. Kirosin pintelit pyörittäessäni ne ensin väärinpäin. En tietenkään tajunnut, että ne tippuessaan kääriytyi väärin päin. Sain pintelit käärittyä Windyn jalkoihin ja suitset päähän odotettua hitaammin, mutta sain kuitenkin. Painoin vielä oman kypäräni päähän ja nappasin enkkuviltin karsinan ovesta kainalooni ennen kun lähdin taluttamaan Windyä kohti maneesia.

Tamma käveli reippaasti vierelläni aina maneesin reunalle saakka. Kapusin Windyn selkään jakkaralta ja puristin kevyesti pohkeilla. Windy lähti heti toheltamaan uralle. Kävelin hetken pitkillä ohjilla, mutta jo pian rupesin hieman lyhentämään ohjaa. Tein aluksi pysähdyksiä ja peruutuksia yhä puolipitkällä ohjalla. Windy rupesi pian keskittämään energiaansa työntekoon eikä vain maneesin ympäri juoksemiseen.

Keräsin loputkin ohjat käsiini ja rupesin taivuttelemaan tammaa aluksi volteilla jokaisessa kulmassa. Windy yritti hieman karata oikealla lavalla ulos voltilta aluksi, mutta vahvalla ulkopohkeella ongelma korjaantui nopeasti. Lisäsin viellä käynnissä väistöt pitkille sivuille. Tamma lähti heti väistämään hienosti. Tein saman tehtävän vielä toiseen suuntaan, jossa Windy taipui hitusen paremmin.

Aloitin ravityöskentelyn tamman ollessa vetreä. Windy lähti ravaamaan tarmokasta ravia. Ajattelin päästää Windyn tänään helpolla ravinkin suhteen. Aloitin helpolla ympyrätehtävällä. Väistätin Windyn takapäätä ympyrällä ulos. Tammalla kesti hetki tajuta, mitä oikein hai. Pian se sai tehtävästä kiinni ja suoriutui loistavasti molempiin suuntiin. Vaihdoin tehtävää nopeasti. Tein kaarevaa uraa ravissa ja nostin keskeltä laukan keskiympyrälle. Laukkasin ympyrän ja jatkoin kaarevalle uralle raviin. Toistin saman toisella pitkällä sivulla. Windy keskittyi tehtäväänsä yllättävän hyvin. Laukka oli hieman tahmeaa aluksi, mutta parin pukin jälkeen sekin pyöri hienosti.

Tein pikaiset loppuravit kahdeksikolla. Taivuttelin Windyä hieman yli molempiin suuntiin puolipitkällä ohjalla. Tamma oli rento ja tahti säilyi hyvin. Taputin tammaa ja annoin sille pitkät ohjat ja luvan siirtyä käyntiin. Ratsastin maneesin laidalle ja nappasin enkkuviltin käteeni. En jaksanut tulla alas tamman selästä, joten ängin viltin hieman hankalemmalla tavalla. Kävelin pitkät loppukäynnit selästä. Juuri kun olin avaamassa maneesin ovia, Hilla kerkesi raottamaan ovea ensin. Väistin Windyn kanssa, jotta Hilla pääsi oman hevosensa kanssa maneesiin. Moikkasin tytölle ja suljin ovet perässäni.

02.02.2015 - Päiväkirjamerkintä | Kirjoittajana Jesy (594 sanaa)

Auto tärisi ja hytkyi pienellä hiekkatiellä. Katsahdin vähän väliä taakseni, sillä en luottanut trailerin pysyvän isäni auton perässä. Mahassani kutitteli tunne uudesta tallista. Windy oli muuttanut jo aivan liia monta kertaa lyhyen elämänsä aikana, joten toivoin Koskimäen olevan pitkäaikainen koti tammalle.

Pian näin kylttejä Koskimäen suuntaan. Näin kaukaa hiekkatieltä valkoisen tallirakennuksen, puisia aitoja ja maneesin. Revin hermostuneena kynsiäni.
- Jessica Clark, rauhoitu! Eihän tää edes ole teidän ensimmäinen muutto, isäni naurahti.
Ruskeatukkainen mies sai vastaukseksi vain irvistyksen. Pihalla oli jo melkein pimeää. Kello läheni jo seitsemää kun auto vihdoin pysähtyi tallin parkkipaikalle.

Hyppäsin innoissani kylmään ilmaan ja täräytin auton oven kiinni. Askeleeni narskuivat hiekalla, kun kävelin trailerin taakse luukkua avaamaan. Avasin lukot ja laskin luukun isäni avustuksella. Windyllä oli taas kamala kiire ulos trailerista.
- Odota hetki, naurahdin tammalle.
- Odota tässä niin mä käyn etsimässä jonkun, joka tietää minne sä tuon hätähousun tunget, Tim tokaisi.
Kömmin sisälle kuljetusvaunuun ja rupesin lepertelemään tammalle odotellessani isääni.

- Moikka! Tervetuloa Koskimäkeen, olen Werry! tallin omistaja esittäytyi.
Ängin tieni ulos täydestä trailerista ähkien.
- Kiitos. Jesy, sanoin ja tartuin Werryn käteen.
- Viedään ensin tamma sisälle, sille on laitettu jo karsina valmiiksi. Näytän sitten mihin saat kaikki tavaranne vietyä, Werry sanoi ja siirtyi hieman syrjemmälle.
Nyökkäsin ja raivasin taas tieni Windyn luokse. Isäni avasi takapuomin ja peruutin tamman helposti ulos autosta. Windy töräytti ilmoille kuuluvan hirnahduksen. Nauroin tammalle ja lähdin kävelemään talliin Werryn perässä.

Windyn kaviot kopisivat vaimeasti kumimatolla, kun talutin sitä tallin päädyssä olevaan karsinaan. Tamma asteli lennokkaasti uuteen kotiinsa. Heinäverkko houkutti tammaa huomattavasti enemmän kun viereisessä karsinassa hörisevä tamma. Pudistin päätäni ja suljin oven puoliverisen perästä.
- Saat viedä Windyn tavarat varustehuoneeseen. Omasi saat kiikuttaa toimistossa oleviin kaappeihin, nainen sepitti.
Odotin hieman huvittuneena naisen reaktiota Windyn tavaramäärästä. Jopa äitini oli saada sydänkohtauksen nähdessään kaikki tavaramme. Hän sentään oli ostanut lähes kaikki niistä. Huomasin pian Werryn kadonneen johonkin.

Käännähdin nopeasti ympäri ja törmäsin johonkin.
- Ääh, tyttö äännähti.
- Anteeksi! huudahdin kauhuissani kun näin tytön harjapakin ja kaikki harjat levällään tallin lattialla.
- Ei se mitään, ruskeatukkainen tyttö sanoi.
Ryhdyin poimimaan harjoja maasta tytön avuksi.
- Olen Jesy. Tämä ahmatti tässä on Windy, yritin sanoa ystävällisesti.
- Olen Hilla, tyttö sanoi ja hymyili reippaasti.
Viimeisetkin harjat kerättyämme lähdin haahuilemaan Werryn perään.

Löysin tallin omistajan pian pihalta juttelemasta isäni kanssa. Huomasin Windyn tavaralaatikoita ja kasseja auton vierellä. Käskin isääni raahaamaan satulan ja suitset paikoilleen, sen jälkeen hän saisi roudata loimisäkit. Itse napasin Windyn ruoat maasta ja lähdin kiikuttamaan niitä kohti tallia. Etsin tallista rehuhuoneelta näyttävän paikan ja osuin jo heti toisella yrittämällä oikealle ovelle. Laskin ruokasäkit maahan ja kaivoin tavarasäkistä ämpärin sekä mittakauhan. Mittasin ämpäriin 2dl mysliä ja 1,5dl prixiä. Laitoin ämpäriin vielä kuumaa vettä ja jätin ruuat turpoamaan, ennen kun lähdin taas seikkailemaan talliin.

Kaikeksi onneksi löysin yhä avonaisen trailerin vierestä vain Windyn hoitotavarat. Otin laatikon syliini ja marssin takaisin talliin. Muistelin, missä toimisto oli. Osuin tällä kertaa heti ensimmäisellä kerralla oikealle ovelle. Laskin laatikon lattialle ja avasin tyhjän kaapin oven. Asetin kaapin toisiksi ylimmälle hyllylle sinisen harjlaatikon, jossa kaikki rasvat ja muut purnukat olivat. Ripustin kaksi Windyn riimua kaapin perällä olevaan koukkuun. Kaksi ylimääräistä riimunnarupötkylää työnsin samale hyllylle harjalaatikon kanssa. Harjakassin otin käteeni ja tönäisin kaapin kiinni. Heitin tyhjän laatikon ensin traileriin, jonka jälkeen kipaisin viemässä harjakassin Windyn karsinalle.

- Joko mennään? isäni ilmestyi paikalle.
- Annan W:lle vielä sen ruuat, sanoin ja suunnistin takaisin rehuhuoneelle.
Otin mustan ämpärin Windyn nimellä varustettuna ja heitin sinne sekaan vielä puolidesiä kivennäistä. Sekotin turvonneen mössön, suljin kaikki pussit huolella ja vein ruokaämpärin Windylle. Kippasin ruoat tamman kuppiin. Windy jäi mutustelelemaan ruokiaan tyytyväisenä.
- Vähän ruokaa eikä maisemanmuutos hetkauta pätkääkään, sanoin hiljaa.
Kävin vielä huuhtelemassa ruokaämpärin ennen kun juoksin isän lähtövalmiiseen autoon.