Little Sunshine

29.03.2016 - Päiväkirjamerkintä Läpikuultavan Pääsiäismaastosta| Kirjoittajana Jesy (232 sanaa)

Vähän ennen yhdeksää aamulla yhdeksän ratsukkoa pyöri Läpikuultavan pihalla. Sani odotti rauhallisesti merkkiäni lähteä liikkeelle. Elowyn lähti ratsastamaan hiekkatielle, ja lähdin neljäntenä jonoon. Sani käveli reippaasti ja tarkasteli uutta ympäristöä korvat hörössä koko ajan. Sää suosi meitä oikein kunnolla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpöasteita oli lähemmäs kymmenen ja oli lähes tyyntä. Pääsimme pian metsään kapealle polulle, missä lähdimme ravaamaan. Sani ravasi reippaasti edellä menevän suomenhevosen perässä. Tamma yritti mennessään napata muutamasta kuusesta oksan mukaansa, ja onnistuikin kerran. Pian kuului käsky siirtyä käyntiin, joten istuin alas ja Sani siirtyi käyntiin. Jatkoimme kivikkoiselle polulle, mistä päädyimme ihanasti solisevalle purolle. Siinä hetkessä kaduin, etten ottanut toista kypärääni mukaan, missä oli kypäräkamera kiinnitettynä. Laskeuduimme alas hevosten selästä ja kaivoimme eväämme esiin. Päästin Sanin juomaan purosta, mutta tamma vain katsoi sitä paheksuen. Tarjosin tälle kuitenkin porkkanan, minkä se söi ihan mielellään. Kun kaikki olivat popsineet eväänsä, nousimme takaisin ratsaille ja jatkoimme matkaa. Kävelimme pientä hiekkatietä hyvän tovin, kunnes edessämme alkoi näkyä suuri pelto. Pellolle päästyämme annoin Sanille laukka-avut, mikä sai tamman pinkaisemaan kovaa vauhtia eteenpäin. Nousin pienesti kevyeeseen istuntaan ja annoin Sanin venyyttää askeliaan oikein kunnolla. Kun pelto alkoi päättyä, hidastin tamman takaisin käyntiin ja otimme jonomuodostelman takaisin. Jatkoimme pellolta pientä hiekkatietä ravissa. Hetken ravailtuamme, Elowyn antoi loukkakäskyn ja kaikki siirtyivät laukkaan. Sani halusi taas irroitella, mutta onnistuin pitämään sen jonossa. Pienen hetken laukattuamme siirsimme hevoset takaisin raviin ja aika nopeasti käyntiin. Kävelimme loput matkasta rennosti rupatellen.

13.12.2015 - Estevalmennus | Valmentajana Ellen (300 sanaa)

Parkeerasin autoni Zodiac Stablesin pihaan. Nousin ylös autosta ja lukitsin sen. Lähdin kävelemään yhteistyötallin maneesia kohden. Avasin maneesin oven ja menin sisälle. Näin Jesyn ratsastavan Sanilla maneesin uralla.
"Hei!" tervehdin ja huomasin Jesyn käännähtävän satulassa. Hän käänsi Sanin ja pysähtyi maneesin keskelle.
"Hei Elle," hän vastasi terhevdykseeni hyväntuulisesti.
"Oletko jo tehnyt alkutreenit?" kysäisin tarkastellen maneesia. Esteet oli laitettu paikoilleen ratapiirrustukseni pohjalta. Jesy nyökkäsi taputtaen Sania kaulalle.
"Hyvä, eli voimme aloittaa! Hyppäsit varmaan harjoitusesteitä," sanoin hiukan kysyvästi.
"Juu, muutaman kerran ristikon ja pienen pystyesteen," Jesy selitti nopeasti.
"Selvä, aloitetaan. Kokeillaan aluksi helppoa rataa. Eli aloita pystyesteeltä ja mene..." aloin selittämään rataa.
 
"Hyvä!" huudahdin Sanin ylittäessä 120 senttisen okserin helposti. Jesy ohjasi Sanin trippelille ja kannusti sen hyppyyn. Sanin laskeutuessa puomi putosi ja tamma horjahti hiukan. He jatkoivat radan loppuun, eikä siinä tulut ongelmia.
"Hienoa, saavuit trippelille hiukan liian hitaasti ja kannustit Sania liian myöhään. Se ei päässyt hyppäämään niin kovalla ponnistuksella ja laskutui hiukan horjahtaen. Kokeilkaa uudestaan, ja kannusta tammaa ajoissa, mutta pidätä silti, jos se yrittää lähteä käsistä," selitin lyhyesti ja jäin katsomaan heidän lähtöään. Sani laukkasi nopeasti kohti pystyestettä. He ratsastivat toisella radalla, joka oli ensimmäistä vaikeampi. Saapuessan trippelille, Jesy kannusti Sania ja tamma ylitti 130 senttiä korkean esteen ja laskeutui sulavasti alas. He suuntasivat kulkunsa sarjalle ja ylittivät sarjan esteet helposti.
"Hyvä! Kello on jo kuusi, joten voit hypätä radan vielä kertaalleen ja sitten hypätä harjoitusesteitä pari kertaa ennen loppukäyntejä," ohjeistin hymyillen. Jesy nosti laukan ja suunnisti Sanin kanssa sarjalle viimeisen kerran.
 
"Matavaa! Hyvä, sitten ristikkoa ja pystyestettä, niin siivoan muut esteet pois," sanoin iloisesti. Aloin viedä puomeja maneesin seinillä oleville pidikkeille. Katsoin sivusilmällä Jesyn ja Sanin lopputreenejä. Sani oli kaunis puoliveritamma, joka hyppäsi upeasti. Jesy ja Sani sopivat hyvin yhteen ja hyppäsivät hienosti. Siivosin loput esteet Jesyn kävellessä pitkin ohjin ympäri maneesia. Siivottuani lähdin autolleni hymyssä suin.

13.11.2015 - Estevalmennus | Valmentajana Victoria VRL-13322 (303 sanaa)

Valmennettavanani oli tänän Jesy hevosensa Sanin kanssa. Jesyn toiveita kuunnellen olin rakentanut maneesiin kahdeksan esteen radan. Tarkoituksena tänään olisi harjoitella lähestymisiä sekä uusintateitä, jotka olivat ratsastajan mukaan välillä hankalia. Rakentamani rata sisälsi paljon linjoja sekä teitä, joilla ratsukko pääsisi erityisesti treenaamaan niitä asioita, jotka olivat tällä hetkellä vielä hieman hakusessa, ja joiden kanssa pitäisi vielä hienosäätää hieman.
 
Ratsukko oli tehnyt alkuverryttelyt itsenäisesti, joten pääsimme heti aloittamaan.  Alku lämmittelyksi ratsukko sai tulla suhteutetun linjan, johon tuli viisi laukkaa väliin. Sani oli kovasti menemässä jo heti alussa, eikä pidätteet meinanneet mennä kunnolla. läpi. Neuvoin Jesyä istumaan syvemmälle satulaan ja hidastamalla tammaa myös istuntansa kanssa. Suhteutettu sujui molempiin suuntiin kivasti, vaikka Sanilla olikin menohaluja vaikka muille jakaa. Päästin kuitenkin ratsukon aloittamaan radanpätkien ratsastusta ennen koko radan ratsastamista. Ensiksi oli vuorossa suhteutettu, josta tuli ratsastaa jyrkästi oikealle ja tulla pystylle. Sanilla oli edelleen liikaa vauhtia, mutta Jesy sai tamman jollain ihmeen kaupalla hidastamaan ennen suhteutetun toista estettä. Sani hyppäsi esteen hieman vinoon, mutta selvisi yli. Kaarteessa tamma lähti puskemaan ulkoa, jonka takia lähestyminen pystylle oli huono ja ylimmäinen puomi tipahti alas. Pyysin ratsukkoa tulemaan saman kohdan vielä uudestaan. Tämän osan jälkeen oli vuorossa okseri – pysty, jossa tuli ratsastaa mahdollisimman nopea sekä lyhyt tie. Ratsukko tuli okserin hieman vinoon, jotta kääntäminen pystylle sujuisi helpommin. Molemmat esteet ylittyivät kevyesti. Viimeinen pätkä sisälsi neljä estettä. Kahden esteen sarjan, okserin sekä pystyn. Sarjalla Jesy ei saanut Sania pidätettyä tarpeeksi, jonka takia ratsukko sai luvan tulla saman tien uudestaan. Toisella yrittämällä sarja sujui kuin vettä vaan ja pätkän loputkin esteet ylittyivät sujuvasti. Ratsukon tehtävänä oli vielä ratsastaa koko rata, ennen kuin antaisin luvan loppuverrytellä. Rata sujui ratsukolta hyvin ja loppua kohden pidätteetkin alkoivat löytyä huomattavasti paremmin, mitä aluksi. Olin todella tyytyväinen ratsukon työskentelyyn. Annoin Jesylle vielä hieman ohjeita tulevaan sekä tarkempaa kommenttia valmennuksesta, ennen kuin lähdin maneesista ja jätin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti.

31.10 2015 - Maastoestevalmennus | Valmentajana Nikki (397 sanaa)

Vau, mikä hevonen. Jep, se taisi olla ensimmäinen ajatukseni, kun näin Zodiac Stablesin Jesyn ratsullaan Little Sunshine. Saniksi kutsuttu hollanninpuoliverinen oli kyllä aivan upea. Jesy oli saanut rauhassa lämmitellä kentällä ennen valmennusta, mutta nyt oli aika mennä. “Varoitus vaan näin etukäteen. Olin juuri edellisen valmennettavan kanssa maastossa, ja siellä liikkui jonkinlainen varjo”, kerroin, katsellen Sanin selässä istuskelevaa naista, joka naurahti hiljaa. “Kummituksia Los Angelesissa?” Nyökkäsin, mutta Jesy vain virnisteli ja kertoi, ettei pelännyt kummituksia. Nostin kädet ylös ja myönsin, että ehkä shokkivärien myrkyt viimein olivat tuhonneet aivoni, ja onnistuin vähän nauramaankin mille tahansa olinkaan nähnyt. Varjo oli todennäköisesti vain jokin tenava, joka tykkäsi aiheuttaa kaaosta. Mikä olisikaan tyypillisempää Losin hemmotelluille kakaroille?

Suuntasimme siis ratsukon kanssa maastoon, tällä kertaa vaativammalle maastoradalle. Lupasin varoittaa, kun ratsukko lähestyisi yli 110-senttistä estettä, jotta he osaisivat varautua esteen väistöön. Jesy ja Sani näyttivät toimivan hyvin yhteen, ja hevonen kuunteli ratsastajaansa hyvin. Huomasin alusta asti, että tammaa joutui pidättelemään tämän tästä, mutta muuten sillä oli erinomainen hyppytyyli. Ratsastajaakaan ei juurikaan tarvinnut korjata. Paitsi no... Olihan se vähän kivaa päästä nuhtelemaan Jesyä, joka kallistui vähän liikaa taaksepäin ja pidätti turhan paljon hevostaan vähän ennen trakehnerhautaa. Muuten rata meni oikein hyvin, eikä Sani näyttänyt edes epäröivänsä missään vaiheessa. Unohdin hyväksi aikaa aiemmalla valmennuksella näkyneen varjon, kunnes näin sen taas silmäkulmastani. Jesy huomasi minun säpsähtävän ja naureskeli hyväntahtoisesti. “Tuliko kummitus kylään?” hän kysyi leikkisästi, mutta valahti yhtäkkiä kalpeaksi. Aivan kuin kaikki veri olisi vain syöksähtänyt hänen kasvoiltaan. Katsoin hänen katsomaan suuntaansa, ja näin tumman varjon vain vaanivan puiden lomassa. Kun tuijotin tarpeeksi kauan, se tuntui vain sulautuvan taustaan, kuin se ei koskaan olisi ollutkaan siinä. Nielaisin niin kovaa, että nielaisu kuului varmaan Eurooppaan asti. Hetken toipumisen jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa rataa ja sovimme, että jos varjo näkyy vielä yhdenkin kerran, palaamme tallille.

Rata jatkui upeaan tapaan, eikä hevonen näyttänyt säikähtäneen varjoa, joka oli saanut veren pakenemaan meidän molempien taikauskoisten kaksijalkaisten kasvoilta. Jesy teki muutaman virheen, mutta sen saattoi helposti pistää mystisen varjon piikkiin. Itse olisin varmaan ollut jähmettyneenä satulassa, ja pudonnut ensimmäisellä esteellä. Joka tapauksessa, ratsukko teki upeaa työtä ja selvitti radan varmaankin ennätysajassa. En pitänyt tarkkaa vahtia, mutta se tuntui menevän paljon nopeammin kuin muilta ratsukoilta, joita olin radalla valmentanut, vaikka aikaa kuluikin aina muutama sekunti ylimääräistä, kun Jesy ja Sani kaarsivat liian korkeiden esteiden ohitse. Alkoi olla jo aika pimeää, vaikka katuvalot maastopoluilla valaisivatkin, joten kehotin Jesyä menemään jäähdyttelemään Little Sunshinea kentälle tai maneesiin, kummin vain halusi.