Kuollut 4.1.2021

Idaho

© Benny de Ruiter Stables

*Ikääntyminen: Satunnaista

Luonnekuvaus

Idaho on tyypillinen pienten ponityttöjen unelma; oikea pikkuprinsessojen satutamma. Tamma on kiltti ja erittäin luotettava, eikä se tunnu tuntevan käsitettä huono päivä. Idaho puksuttaa päivästä toiseen aurinkoisella energialla ja reippaudella. Tarhasta se tulee kutsumalla ja karsinassa se antaa ihmisille tilaa. Hoidettaessa tamma seisoo aloillaan ja antaa hyvin hoitaa sekä varustaa. Aristavista kohdista se ilmoittaa näykkäisemällä ilmaa, mutta ei koskaan ole näykkäissyt ihmistä. Talutettaessakin Idaho kävelee vierellä eikä yritä karkailla mehevien ruohontupsujen perään. Se pärjää hyvin sekä uusien ihmisten että hevosten kanssa, eikä sillä yleensä tule ongelmia laumassa, Idaho kun osaa alistua omaan arvoonsa, eikä ryhdy nahisteluun edes puolustaessaan arvoaan.

Tamman tasaiset ja lennokkaat askeleet tekvät Idaholla ratsastamisesta mukavaa. Se on herkkä avuille ja ehdottoman kuuliainen, mutta erityisesti esteillä se toimii hyvin aloittelevankin ratsastajan kanssa. Idaho osaa hakea hyppypaikan itse sekä ylittää esteen ilmavaralla, joten ratsastajan tehtävä on oikeastaan vain ohjata tamma oikeassa kulmassa oikealle esteelle. Kouluratsastus sujuu kyllä ihan hyvin, mutta Idaho ei jaksa keskittyä samalla innokkuudella, kuin esteillä. Maastoesteitä se vähän epäröi, mutta itsevarmalla ratsastajalla nekin ylitetään vaivattomasti. Idahon kanssa kannattaa varata aikaa kisapaikkaan tutustumiseen, kun sellainen tulee eteen, sillä Idaho saattaa helposti hermostua uudessa paikassa, mikä tietysti vaikuttaa negatiivisesti tamman suorituskykyyn.

© Nikki

Suku ja jälkeläiset

i. Happy Reunion oli luonteeltaan todellinen haaveilija ja sitä saikin totisesti patistella töihin. Rene kun olisi kovin tykännyt laiskotella laitumella ja olla tallityttöjen paapottavana. Estekentällä oriin kuitenkin syttyi tyystin toisenlainen kipinä. Musta ori liisi esteen kuin esteen yli ja normaalitilan laiskuus oli poispyyhittyä. Reneä käytettiin näyttelyissä ja ori menestyikin hyvin ja kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla. Rene oli 169cm korkea ja kokonaisuudessaan täyttä kultaa. Ori periytti jälkeläisilleen mielekkäitä, lennokkaita askelia ja hyvää luonnettaan. Ori jouduttiin lopettamaan suolikierteen vuoksi heinäkuussa 2014.

ii. Hope for Heaven, 171cm, musta. Itsensä turhan korkealle hierarkiassa asettava Halli oli hyvin ylimielinen ja välinpitämätön hoitajiaan kohtaan. Se tiesi arvonsa ja käytti sitä sumeilematta hyväkseen pitämällä meteliä tallissa ja näinollen saaden kaiken hieman vauhdikkaammin. Hallin kukkoilua siedettiin orin ollessa esteratsastuksen saralla huippulahjakkuus, se osallistui nuorena mm. EM-kisoihin ja voitti kasapäin arvopalkintoja. Hallilla on lukuisia jälkeläisiä ympäri Eurooppaa. Halli lopetettiin 26-vuotiaana.

ie. Ruth FLX oli herkkä 164cm korkea tummanrautias. Tamma oli herkkä ja jännitti kilpailutilanteita ja muita rutiinien muutoksia huimasti. Tämän vuoksi Ruth oli lähinnä siitoskäytössä, vaikka sen suvusta löytyykin menestyneitä esteratsuja. Ruth kantakirjattiin toisella palkinnolla, vaikka esittäjä pelkäsikin tuomarin tuomitsevan tamman hermoheikoksi. Ruth lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi.

e. Illinois oli hiirakonkimo tuittupää, joka oli kuin kopio isästään, mutta tammana. 166cm korkea tamma sekä ihastutti, että vihastutti. Ilta oli temperamentisesta luonteestaan huolimatta suhteellisen mukava hoitaa. Tamma ei kiusannut hoitajiaan kovinkaan usein, vaan keskittyi lähinnä kiusaamaan ratsastajiaan. Oli päiviä kun sen kanssa kaikki sujui kuin vettä vaan, eikä mikään tuntunut haastavalta - ja sitten oli niitä toisenlaisia... Ilta sai ainoastaan yhden varsan, sillä se kuoli äkillisesti hevosinfluenssan heikentämänä.

ei. The Rebound oli mustankimo, 167-senttinen ja yhdellä sanalla kuvattuna rämäpää. Rebound oli utelias ja älykäs, ympäristöstään tavattoman kiinnostunut ori. Rebound teki kaiken täysillä mihin ryhtyikään, oli se sitten itsensä vapauttamista laitumelta tai kiukuttelua, ettei hänen korkeutensa tahdo astua vesilätäkköön. Orin oikkuihin oli suostuttava, jotta temperamenttinen ori ylitti suurimmankin esteen minkä sen eteen laittoi, kääntyi kolikon päällä ja pyyhälsi eteenpäin kuin tuulispää. Rebound periytti jälkeläisilleen temperamentinsa lisäksi väritystään. Kaikki sen jälkeläiset ovat kimoja. Rebound lopetettiin puikkoluun murtuman vuoksi.

ee. Iowa oli sympaattinen ja rauhallinen tamma. Se oli ulkonäöltään kuin karkki, hallakko 166 säkäinen tamma käänsi kisakentillä päitä. Iowalla kilpailtiin paljon ja se menestyikin kohtalaisesti, useimmiten se hävisi ainoastaan nopeudessa, esteitä tamma pudotti vain hyvin harvoin. Iowa jäi siitoskäyttöön uusiutuneen jalkavamman vuoksi ja sai neljä varsaa, jotka kaikki ovat olleet menestyneitä esteratsuja.

© Tinsu

Päiväkirja

08.09.2016 - Estevalmennus | Valmentajana Jesy (252 sanaa)

Idaholla oli vuorostaan edessään valmennus. Valmennus oli lähinnä suunnattu Samanthalle, joka yritti päästä lievästä rimakammostaan eroon. Ihaho oli valikoitunut naisen ratsuksi tämän omasta tahdostaan ja tamma sopikin tähän tarkoitukseen aivan loistavasti. Sam oli selkeästi kouluratsastaja. Naisella oli hieman liian pitkät jalustimet Ihadon estesatulaan ja painopiste selkeästi liian takana. Autoin Samanthaa istunnan kanssa ja korjasin hieman jalustimia. Huomasi kyllä, että naisella oli hieman aikaa vierähtänyt edellisestä hyppykerrasta.

Lämmittelyjen aikana Sam rentoutui ja alkoi vähitellen omaksua esteistunnan. Aloitimme kevyesti pienistä yksittäisistä ristikoista, toinen lyhyellä sivulla ja toinen pitkällä sivulla. Sam ratsasti Idahon kohti ensimmäistä ristikkoa rauhallisessa ravissa. Muistutin naista odottamaan hyppyä ennen satulasta nousemista. Idaho jaksoi juuri ja juuri nostaa jalkojaan puomien yli. Pyysin Samanthaa ratsastamaan hieman aktiivisempaa laukkaa kohti seuraavaa estettä, jolloi Idahon jalat nousivat maasto jo hieman reippaammin.

Muutamien hyppyjen jälkeen lähdin korottamaan esteitä. Puomit olivat edelleen alle metrin korkeudella maasta, mutta näin Samin jännittyvän heti. En halunnut luoda naiselle ahdistusta tai pelkoa missään nimessä, mutta tarkoitus oli päästä pois mukavuusalueelta. Muistutin Idahon olevan pommin varma ratsu esteitä ylittäessä ja se rauhoitti naista hieman. Ratsukko lähestyi noin 80cm korkeaa pystyä reippaassa laukassa. Sam alkoi ennakoimaan hyppyä, mutta onneksi Idaho keskittyi vain täysin omaan tekemiseensä ratsastajasta viis. Seuraavalla kerralla muistutin taas hypyn odottamisesta. Tällä kertaa Samantha ei lähtenyt etuilemaan ja hyppy onnistui kauniisti. Otimme vielä muutamat onnistueet hypyt alle, ennen kuin ratsukko siirtyi loppuraveihin.

Sam oli selkeästi innoissaan ja onnellinen onnistuneesta kokemuksesta. Vitsailimme yhdessä jo painotuksen vaihdosta, mutta Sam ilmoitti pysyvänsä kouluratsastuksessa. Kokemus oli kuitenkin hyödyllinen ja nainen kertoi voivansa hypätä Idaholla useamminkin.

30.06.2016 - Päiväkirjamerkintä kesämaastosta | Kirjoittajana Jesy (311 sanaa)

Puristin kevyesti pohkeeni Idahon kylkiin samalla kun kertasin vielä muutamia sääntöjä ja turvallisuus seikkoja, mitkä kaikki kokeneina hevosten käsittelijöinä kyllä jo tiesivät. Lähdimme liikkeelle reippaassa käynnissä kohti puroa. Pieni tuulenvire teki kuumuudesta siedettävän. Idaho tuntui ihanan reippaalta allani: edes kuumuus ei vienyt tämän hevosen energiaa. Pääsimme pian purolle, mistä jatkoimme matkaa ylös kukkuloille puroa seuraten. Edessämme avautui loivasti nouseva ylämäki, missä pyysin Idahon raviin. Varmistin, että kaikki kuulivat huutoni ja lähtivät ravaamaan.

Ravasimme reippaassa tahdissa tuulen iskeytyessä vasten kasvoja. Kuulin takaani iloista puheensorinaa, kun maastoilijat kertoivat itsestään, hevosistaan ja taustoistaan. Siirsin Idahon takaisin käyntiin, kun mäki alkoi laskeutua alas joelle. Minulla oli tapana käydä uittamassa hevosia hiekkapohjaisessa joessa, joten halusin viedä myös vieraamme nauttimaan vesileikeistä omien hevostensa kanssa. Huikkasin joen rannasta, ettei uittaminen ollut pakollista, mikäli jonkun hevonen ei ole tottunut veteen tai ei muuten vain halua kastella itseään. Kaksi ratsukkoa tarttuikin tarjoukseen ja he jäivät katselemaan hieman kauempaa. Ohjasin Idahon veteen, minne se asteli hyvin varmajalkaisesti. Hetken ajan pulikoituamme jatkoimme matkaa. Vesi virkisti kuumana kesäpäivänä ihanasti.

Jatkoimme tasaista reittiä peltojen välissä. Lähes suora hiekkatie oli mitä mainioin kohta laukalle. Huusin ohjeita taaksepäin ja nostin laukan. Idaho lähti hieman varovasti liikkeelle, mutta pienen rohkaisun jälkeen tamman askel alkoi venyä. Edessä alkoi häämöttää risteys, joten hidastin vauhtia takaisin käyntiin. Käännyimme risteyksestä takaisin tallille johtavalle tielle. Ehdotin vielä yhtä laukkapätkää, minkä jälkeen kävelisimme vielä vartin verran takaisin tallipihalle. Maastoporukkamme oli innoissaan, joten nostin taas laukan. Hevosten kaviot kopisivat hiekkatietä vasten ja tuuli humisi korvissani, kun noustin hieman kevyeeseen istuntaan Idahon selässä. Hetken kuluttua siirryimme taas käyntiin ja annoin menohaluiselle tammalleni hieman pidempää ohjaa merkiksi siitä, että nyt tulisi taas rauhoittua. Lyhyen kävelymatkan päästä palasimme tallille.

Iloinen puheensorina täytti tallipihan, kun ihmiset alkoivat laskeutua ratsailta. Uimassa käyneet olivat ehtineet jo kuivua ja niin hevoset kuin ratsastajatkin olivat enää hiestä märkiä. Kiitin kaikkia mitä parhaimmasta maastoseurasta ja ohjeistin neljälle eri vesipisteelle, missä hevoset saisi huuhdeltua.

Kilpailukalenteri